Tarinat

Turkulainen 16.01.2014, Päivitetty 17.01.2014, Teija Uitto

 

”Vapaaehtoistyö laajentaa näkökulmaa”

 

Pirjo Saarinen vaikuttaa naiselta, jota kiinnostavat elämän erilaiset puolet. Siksi ei ole yllättävää, että Saarinen tekee vapaaehtoistyötä Turun Kriisikeskuksen päivystävässä puhelimessa, joka toimii osana Suomen Mielenterveysseuran ylläpitämää valtakunnallista kriisipuhelinverkkoa.

Puhelinpäivystyksessä kohtaa koko Suomen elämänkirjon.

– Sen huomaa, että paljon ihmisillä on tarpeita.

–  Puheluissa yksinäisyys nousee usein esille. Soittaja harmittelee esimerkiksi sitä, miten lääkäreilläkin on aina niin kiire.

Saarinen lähti vapaaehtoistyöhön, kun siirtyi työuralta ”vapaaksi toimijaksi”.

–   Vapaaehtoistyö on palkitsevaa. Se laajentaa näkökulmaa, suvaitsevaisuutta on varmasti tullut lisää. Ihmiskuva on monipuolistunut, hän kehuu.

– Silti jää aikaa paljon muuhunkin.

Kriisikeskuksen puhelinpäivystyksen lisäksi Saarinen toimii nuoren maahanmuuttajataustaisen tytön tukihenkilönä. Vapaaehtoistyö on yllättävän hauskaa.

– Tyttö toivoi, että pääsisi onkimaan. Lähdimme retkelle Naantaliin merenrantaan. Sattui sateinen sää, juuri sopiva kalastuksen kannalta. Saimme paljon kalaa. Voi sitä iloa ja riemua, kun tyttö elämänsä ensimmäisen kerran piti kädessään kalasaalista, hän kertoo hymyillen.

Saarinen tutustui Turun Kriisikeskuksen toimintaan vapaaehtoistyön messuilla. Hän on tyytyväinen, että lähti toimintaan mukaan.

– Suosittelen lämpimästi vapaaehtoistyötä. Se ei ole ollenkaan vaikeata tai monimutkaista, vaan ihmisten kohtaamista.

– Jos eteen tulee haastavia asioita, niitä voi käydä läpi tukiohjauskeskusteluissa ryhmässä tai vapaaehtoistyön koordinaattorin kanssa. On myös hienoa tutustua muihin vapaaehtoisiin. Mukana on eri-ikäisiä ja eri ammattiryhmien edustajia.

Linkki juttuun

 


Turkulainen 3.2.2014, Teija Uitto

 

”Arkiset puuhat ovat suuria elämyksiä”

 

Henna Pirhonen oli kahden pienen lapsen kanssa hoitovapaalla, kun alkoi miettiä, että voisihan sitä äiti viettää omaakin aikaa. Pirhonen ilmoittautui Mannerheimin Lastensuojeluliiton tukihenkilökurssille. Nyt hän on 12-vuotiaan tytön tukihenkilö.

– Voi tuntua hassulta, mutta minulle tämä on omaa aikaa, mutta 12-vuotiaan tytön kanssa tekee aivan eri asioita kuin omien lasten kanssa. Voi katsoa eri elokuvia, uimahallissa voi uida, kun pienten lasten kanssa vain lutrataan, hän naurahtaa.

Vapaaehtoistyö on Pirhosen mielestä niin palkitsevaa, ettei mikään muu vapaa-ajan toiminta voisi sitä korvata.

–   Olen päässyt hyvin erilaisiin tilanteisiin ja kokemaan kaikenlaista. Tilaisuuksissa tapaa myös muita vapaaehtoistyöntekijöitä.

–  Maailmankuvastani on tullut realistisempi, kun elämää näkee enemmän.

Nyt hän opiskelee erityispedagogiikkaa Turun yliopistossa. Vapaaehtoistyöntekijöiltä ei kuitenkaan vaadita alan koulutusta, vaan Mannerheimin Lastensuojeluliitto kouluttaa tehtäviin.

– Vapaaehtoistyötä kannattaa ehdottomasti lähteä kokeilemaan. Ei tämä mitään avaruustiedettä ole, riittää kun on ihan tavallinen aikuinen, joka on valmis antamaan hetken ajastaan.

– Lapselle voi tarjota hyvinkin arkisilla puuhilla suuria elämyksiä. Kerran olimme tytön kanssa luontoretkellä ja pysähdyimme luontopolun varrelle paistamaan makkaraa. Se on itselle hyvinkin tuttua puuhaa. Tyttö ei ollut koskaan ennen paistanut makkaraa metsässä.

Linkki juttuun